Pomppuja kesästä kesään

Hola hola! Kohteessa ollaan taas.Terveiset Australiasta! Viime kirjoituksessa fiilistelin vielä Suomen maisemissa Bon Iverin keikkaa,muuttohommia,kesäjuhlia ja Ranskan reissua.Pöh pöh.Nyt on taas kulunut aikaa ja paljon tapahtunut.Hah.
Voii elämä,kun osaa ihminen olla aikaansaamaton! Viime postauksestahan on nätit 6kk aikaa!
En tiedä mikä siinä on niin vaikeata.. Haluan kirjoittaa tätä blogia ja kyllä sitä aikaakin oikeasti olisi,mutta silti ajatus pitkästä raapustelusta tuottaa jonkinsortin tuskaa. Hölmöä.
Tämäkin pienimuotoinen probleema hoituisi varmaan niillä "lyhyitä tekstejä kuvien kera ja pikkasen useammin" -tekniikalla. Koitan (edelleen) parantaa tapani tämän asian kanssa.

Noh jätän turhat jorinat sikseen.
Suurin osa,jotka tätä yleensäkin lukee,tietävät,että missä mun elämässä suurin piirtein mennään.
En ala siis pohtimaan enään Suomen kesän tapahtumia tai lähtöä takaisin Aussilaan.
Ideana olisi kuitenkin koota viikottaisia asioita tiivistetysti tänne,jotta moni pysyisi tulevaisuudessa kärryillä mun elämän kuulumisista.Terveiset Suomeen ja heipä hei myös sinulle mahdolliselle Australiassa asustavalle kanssaelelijälle!

Ai on kylmä? Ei minulla vaan!

Kesän helteitä käydään läpi oikein urakalla.En oikein edes muista milloin täällä olisi viimeksi edes satanut. Hmm. Ei tämä kyllä vertoja vetele viime vuoden helteille täällä läntisessä osassa maata.En tiedä olenko sitten tottunut,mutta kyllä se viime kesä veti totaalisesti mehut pois ihmisestä.Nythän täällä voi ihan hengittää,nukkua ja tehdä töitäkin suht normaalisti.

Töistä puheen ollen.. Niitähän täällä riittää. Aika huoletta on itsekin saanut porskuttaa menemään.Työntekijävaihdokset käyvät meidän tallilla suht ripsakkaan välillä ja on päiviä,joilloin saa tehdä kaiken aivan yksin ja joinain viikkoina on sitten joku apuna.Välillä sitten taas muutama ihminen.Nyt hellittää hetkeksi hevosmäärä ja 17kpl välillä yksin hoitaneena tuntuu tuo 10kpl aika helpolta. Käymme tällä hetkellä pienimuotoista hevoskatoa läpi.Etenkin aikuisia kisahepoja on jäänyt nyt paljon eläkkeelle,pitkälle lomalle tai vaihtanut paikkaa lopullisesti.Kolmivuotiaiden ikäluokka puuttuu oikeastaan kokonaan. Onneksi elämää piristää aina uudet ja ihanat vauvat! Niiden kanssa saa touhuta alusta alkaen itse ja oppii tuntemaan jokaisen omana persoonanaan. En aluksi välittänyt nuorukaisista,mutta etenkin pari niistä on vienyt sydämeni mukanaan. Asiaan voi ehkä vaikuttaa sekin,että pääsen nyt myös enemmän ratsastamaan ja täten sitäkin kautta tutustumaan niihin paremmin.
Tulevaisuus näyttää kenestä niistä on ratojen valloittajaksi ja kenestä joku saa ehkä jo suht ripsakkaan mukavan harrastepollen.

Minusta ehkä vähän ironistakin on,että 6 kuukautta sitten Suomesta lähdettyäni,olin täysin "hevoseton" ihminen.Nyt minulla on osuus (tulevasta) ravihevosesta (Sindarella -12) ja kilpailuikäisestä laukkapollesta (Victobougg-07)
Mikä meni vikaan?
Taloudellisesti molemmat ovat suht edullisia omistaa.Ainakin tällä hetkellä.Tulevaisuudessa toivottavasti molemmat kuitenkin tienaavat hyvin rahaa ja pysyvät terveinä.Aina saa toivoa,että näin kävisi.
Silmäteräni täällä Aussilassa on juuri tämä Victobougg niminen hevonen,joka useimmiten ilmeentyy erilaisissa kuvissa ja postauksissani lempinimellään "Junior".
Minun poika palasi uudenvuoden jälkeen laidunlomalta ja odottelee nyt vuoroaan pienimuotoiseen operaatioon,jonka jälkeen voimme jatkaa treeniä ja kohdistaa suunnitelmat uuteen kauteen.Nyt meillä on omistajina ja treenareina täysin vapaat kädet päättää.Innolla odotan mussukan kilpauran jatkumista.Tietenkin sitten,kun sen aika taas on.

Muutenhan täällä on uusi vuosi alkanut ihan hyvin.Joulut vieteltiin BBQ merkeissä.Arki on aika samaa.Kuumuutta ja töitä.Siinähän ne suurimmaksi osaksi onkin.Olen pysynyt aika hyvin hengissäkin.Kerran on tullut pannutettua (marraskuun lopulla) aika urakalla hevosen ja aidan kanssa.Tuloksena oli 2 vkon ajan kipeä selkä ja turvaliivistä tulleet "ristikkomustelmat",mutta ei muuta.Olin aika varma,että hajotan puolet kropastani siinä rytinässä.Voin kertoa,että ei ollut pieni hevonen,eikä pieni aita jotka tulivat päälle samaa aikaan.Lytyssä ja taittuneena.
I feel so lucky.

Alla hieman joulutunnelmia.

Tällä hetkellä jokainen työpäivä tuntuu olevan aina pienen ponnistelun alaisena,mutta onneksi mielenkiinto on niin huipussaan,että kroppa tulee sitten mielen perässä,koska on pakko.Aivot käskevät ruumista toimimaan,vaikka välillä se vähän pistääkin hanttiin.On toki päiviä (khööm lue:aamuja) ,joilloin nämä osat saattavat ehkä vaihtaa paikkaakin.Voi minä onnekas,jos molemmat haluavat juntata joskus samaan aikaan.Tätä en toivo kohdalleni.Ainakaan usein.

Viime postauksessa pohdiskelin vähän näitä samoja asioita.Saakohan ylenpalttinen väsymys minut kirjoittamaan blogia? Toivon,että tulevaisuudessa voisin tehdä sen ihan millaisessa mielialassa tai pirteystilassa tahansa.
 Kuten itsekin viimeksi 6 kuukautta sitten totesin,niin väsyneenä ihminen kitisee joskus turhasta ja räjähtelee negatiivisesti asioille,jotka eivät yleensä ärsytä.Jos et ole lukaissut edellistä tekstiäni,teepä se.Ihan mielenkiinnosta olisi myös hauska tietää muiden mielipiteitä,että kumpuaako sieltä tekstin läpi jotain eri vivahteita minusta. Olen kuullut paljon täällä otetuista kuvistani,että näytän hirmuisen onnelliselta niissä.
Arvatkaapa mitä? Minä olenkin!
Hienoa,että se välittyy kuvista.
Sanoma menee perille.Terveiset saatettu kotiin.Voin hyvin ja elämä hymyää.

Näillä lauseilla ja näiden lukuisten sanalitanjojen avulla haluan kertoa teillä,että voin hyvin.
Suomeen tsemppiä talven keskelle ja me täällä Australiassa jatketaan selekeesti lussan puolella.
Voi kuumuus sentään.

Minä suunnistan huomisaamun jälkeen kohti vapaapäivää! Suunnitelmissa olisi tehdäkin jotain.Tarvitsen taas vähän maisemanvaihdosta. Betoninen Ascot saa jäädä taas päivän ajaksi.

Voikaa hyvin.
Cheers.
-Emi-

                               Postauksen biisinä toimii Youngblood Hawke - We come running