Tiedän,että sanoin seuraavan postauksen olevan englanniksi,mutta odottelen siihen tarvittavia kuvia vielä eräältä ystävältäni. Kyllä tässä riittää muutakin asiaa vielä ennen sitä postausta! Mennään nyt vielä tällä turvallisen suomenkielen voimin.
Elelemme viimeistä viikkoa tutussa ympäristössä. Tänään roudaamme ensimmäisen ison kuorman porukalla kohti Capelia. Sunnuntaina ja maanantaina sitten loput.
Eilen torstaina vietimme viimeistä aamua Ascotin radalla. Vähän haikein mielin sai ratsastaa viimeiset hepot. Oma viehätyksensä siinä paikassa ihmisineen kuitenkin on. Olen myös viimeisen aamun kannalta eräästä asiasta hyvin kiitollinen ja voin jollain taholla lähteä hyvillä mielin kohti uutta ympäristöä. Asiat loksahti niin sanotusti ajallaan omille paikoilleen ja ehkä tietyllä tavalla voin tulevaisuudessa nauraa menneille.
Saavutin myös tavoitteeni ja olen ihan tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Ratsastustekniikka ja muutkin taidot ovat kehittyneet roimasti viimeisen 3kk aikana ja on ollut ilo huomata se ero mitä olin Joulun tienoilla ja minkälaista jälkeä teen nykysin näiden hevosten kanssa; niin nuorten hevosten kanssa,kuin vanhempien kilpureiden nopeassakin reenissä. Olen kuullut ihmisiltä hyvää palautetta monesta asiasta. Miljoonaasti on vielä opeteltavaa,mutta näiden opettajien taidoilla ja motivaatiolla opettaa suuntani ei voi olla kuin ylöspäin! Farmilla ja Bunburyn radalla sitten ei kun lisää treeniä ja hevosia kuvioihin!
Alku viikosta sain hetken hengähtää ja ladata akkuja kohti viikon viimeisiä päiviä ja muuttohärdelliä.Sadekelillä oli ihanaa rentoutua ja katsella leffoja.
Kuvissa aikajärjestyksessä viimeisen viikon tunnelmia radalta ja "vapaiden" fiilistelyjä,sekä tietenkin ripaus ruokakuvasia.
Olemme eläneet pienoisen sotkun keskellä koko tämän viikon ja mun huonekin on ollut täynnä jos jonkinmoista kassia ja laatikkoa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan tämän postauksen ja seuraava lieneekin jo enempi uusia maisemia ja juttuja täynnä.
Vavisten kuljen eteenpäin. En suinkaan pelkästä jännityksestä,väsymyksestä tai pettyneen mielen johdosta.Syksy on tehnyt tuloaan ja enään ei ole tarvinnut hikoilla aamuisin töissä.
Nuttua on saanut lisätä aamutuimaan töihin lähtiessä vähän normaalia kesävaatetusta enempi. Kyllä se suomalaisenkin hipiä tottuu tälläiseen lämpörintamaan,että on vedettävä fleeceä päälle,vaikka mittari keikkuu vielä +10 asteen tienoilla.
Saa nauraa. Kohta tulee taas pipoa ikävä.
Tämä viikko on mennyt hyvällä vauhdilla eteenpäin muuttoa ja pakkailua suunnitellessa. Pari kertaa tuli Pinjarrassakin piipahdettua kisojen merkeissä; jälleen ilman tuloksia. Kaikkensa antaneena tämä pitkä häviöputki alkaa jo uuvuttaa. Taustalla jo pitkiä päiviä ja paljon työtä.Kisapäiviin liittyy vielä omat hetkensä vielä normaalitöiden lisäksi. Tänäänkin kävelin ja harjailin 4h putkeen samaa hevosta. Tuotakaan kun ei voi itsekseen jättää sinne hönöttämään.
Kaikenlisäksi paikalla oli paljon treenareita,jotka jättivät keikkuvat hevosensa katoksille ja me pomon kanssa (ainoina ihmisinä lähialueella) juostiin pelastamassa itsensä irti kiskovia koneja. Toivo paremmast tulevaisuudesta silti mielessä.
Lauantaina läksi ensimmäinen kuorma kohti Capelia ja vanhan tallin siivous on ihan ok mallilla. Huomenna alkaa viimeinen viikko Ascotissa. Ensi viikon maanantai lieneekin täynnä hulinaa,sillä koko muuttohärdellin on tapahduttava oikeastaan tuon yhden ja ainoan päivän aikana (1.4). Siinä onkin ihmettelemistä meillä,mutta myös hevosilla. Tulevana viikkona aion ainakin saunoa ja nauttia kaupungin antimista. Katsotaan onnistunko itselleni heittämästä haasteesta. Epäilen.
Lauantaiksi olen kaavaillut "pienimuotoista" BBQ partyja läksiäisten kunniaksi.Siinä toivossa tietenkin,että ei tarvitse lähteä puskakisoihin mukaan.
Katsotaan miten käy.
Seuraavan postauksen(jota olen jo vähän aloitellutkin) teen kokonaan englanniksi ja siihen on syynsä.
Kirjoitus tulee esittelemään vähän mun taustaa hevosten kanssa ja tuon etenkin esille niitä "elämäni hevosia",sekä perusteluja kuvineen.
Toivon kaikille oikein hyvää ja reipasta alkavaa viikkoa. Olkaa vahvoja,sekä ottakaa jokainen pienikin hymy vastaan. Elämä ei ole suremista varten.
"Strong in weakness!" on mun lempi slogan ja sillä taas mennään.
Vaikeat ajat opettavat kohti parempaa ja helpompaa tulevaa. Niistä ajoista nautin ja kerron sitten ajallaan.
Love
-Emi-
Kokoan tähän pikapostaukseen kahden viikon kuulumisia tällein tilannekohtaisesti otettujen kuvien kautta!
Muutto lähestyy ja paljon on järjestelemistä vielä edessä. Kaksi viikkoa vielä aikaa jäljellä Ascotissa. Hui!
Kuvissa vähän kisatunnelmia hevosten kanssa ja ilman,fiiliksiä radalta ja tallilta,ruokahifistelyjä ja vapaa-ajan kulutusta.
Viimeiset kuvat on uudesta asuinpaikastamme :)
Minä suunnistan kohti uutta viikkoa. Hyvin kulunut,rento viikonloppu takana. Yritän ottaa kaiken irti näistä viimeisistä hetkistä tällä seudulla.
"I've been wearing your shoes
for far too long
and they've worn trough.
I've been running
your face for far too long
and I'm going around and around around around.
Honestly there's nothing here
that I could call my own,
it's not our home.
I'm going alone,
I can't stand it here
the whispers in my ears
that tell me
you don't have enough
you need more than
what you've got
Educate myself so I can find the money in the job
and make myself a mansion by the sea.
I walk out the front door and get inside my sublime car
that makes me so complete.
Can life really be this sweet?
And honestly
are we all sleeping,
have we gone crazy ?
It's not our home.
You finally got trough,
you're absolutely true
you don't have enough
I need more than what
you've got to offer me.
I'm going alone,running closer
to the whispers in my ears
that tell me
He's more than enough,
I need more of what
He's got to offer me."
Enkä synkistele noiden lyriikoiden läpi,oo en olleskaan. Loisto biisi ja sanoma jääköön kuuntelijan päätettäväksi.
See ya!
-Emi-
..Ja se virta vie etelään! Tai ainakin etelämpään...
Läntisen Australian kaupunki Perth on kohdaltani pian historiikkia;ainakin kotikaupungin osalta!
Viimeisin salamyhkäinen vihjailu Bunburyn matkasta tuotti tulosta ja seuraavaksi suuntani onkin maaseutu ja siellä odottava uusia tuulia täynnä oleva elämä.
Kävimme siis 1,5 viikkoa sitten katsastamassa "perheporukalla" uutta kotia ihmisille ja hevosille.
Farmi sijaitsee meren äärellä n. 45km Bunburysta Busseltoniin päin.Tottuneelle kaupunkilaiselle *khömmm* tämä paikka tuntuukin olevan keskellä ei mitään.Ympärillä toki muita farmeja,iso tie,luonnonpuisto yms yms. Kaupat ovat sitten missä ovat.
Olen aivan mielettömän innoissani!
Harmikseni on taakse jätettävä tämä tuttu ja "turvallinen" ympäristö täällä Ascotissa.Vaikka osittain olen iloinen päästessäni eroon tämän alueen kuvioista,on silti mieli haikeana,sillä joudun jättämään myös monta hyvää tyyppiä reilu 200km päähän uuden asuinpaikkani takia.
Tulen ikävöimään aamuja radalla,sekä niitä monia hymyileviä kasvoja ja huomenta toivottavia ihmisiä.
Kaikessa on silti puolensa ja Bunburyn rata ympäristöineen tuonee omat uudet seikkailunsa mukanaan.Siellä on kuitenkin tarkoitus käydä useasti viikossa reenaamassa hevosia kotiliikuttelun lisäksi.
Paikka oli erittäin viihtyisä ja pienen fiksailun myötä saadaan se varmasti kukoistamaan ja toivottavasti myös olettamuksemme,että hevoset saavat vähän lisäpotkua kilpaurilleen,tuottaa toivotun tuloksen.
Tulevaisuudessa on tarkoitus muuttaa monia asioita,koska ympäristö antaa siihen mahdollisuuden.
Itse olen tietenkin onnellinen,sillä pääsen ratsastamaan enemmän;sekä farmilla,että radalla.Rannalle pääsee myös päivittäin.
Monet hommat ja päivän aloitusajankohta myös helpottuvat.Ei haittaa minua. Täydestä tallista huolehtiminen kaikkine sotkuineen ja vastuineen tällä hetkellä ottaa vähän voimille.Kuukaudenpäivät jos vielä jaksais puurtaa,niin sitten voi tehdä töitä vielä vähän lisää.Vähän muunnellulla kaavalla tosin.
Kaikinpuolin kuitenkin luvassa siis iso urakka,sillä reilu 20 hevosen,vähintään 6 ihmisen ja kaikkien näiden tavaroiden roudaus kohti 240km määränpäätä alkaa muutaman viikon sisään.Minun virallinen muuttopäivä taitaa olla 1.4! (Eikä ole mikään aprillipila..)
Olen aloittanut pakkaamista jo hiukan.Pitää katsoa,että mitä pitää hankkia ja mistä luopua(esim. vaatteita).
Tajusin nääs,että minähän en juuri tietenkään juuri omista mitään omaa!
Tänään kävimmekin jo ensimmäisellä Ikea -reissulla.Mukaan tarttui mm. uudet lakanat ja astioita.
Tuli taas todettua,että sunnuntai ei todellakaan ole paras päivä mennä siihen putinkiin(too much people!! ).Varsinkaan tällöin,jos takana on hyvin turhauttava eksymisseikkailu pitkin Perthin moottoriteitä.Löysimme halutun rannan kuitenkin ;)
Farmillahan minua odottaa oma pieni vanha talo,jonka saan laittaa itselle oman näköseksi :) Tätä päivää on kyllä odotettukin! Home! Ensinnäkin en malta odottaa,että pääsen kuuraamaan sen lattiasta kattoon.Sitten pikkuhiljaa asettumaan taloksi. Toivottavasti en palellu sinne talvella. Hah. Joku varmaan lähettää mulle villasukat ja teetä synttärilahjaks eiksje?! Virallinen Emilia 21 wee -lista tulee sitten myöhemmin.Läppä.
Ei kai tällä erää muuta.Pistän taas lisäinfoa elämästä myöhemmin! Kuviakin otin farmilla käynnin aikana,joten yritän muutaman saada heitettyä tännekin.
Huhu.On se jännää tää elämä. Saa nähä kuinka nopeesti sitä sitten alkaa jo haikailemaan tänne "kaupunkiin" takaisin.Hmm.
Kiitos kaunis kumarrus! Olette rakkaita kaikki =)
-Emilia-
Lopetusbiisini aivan mahtava kaikkia aisteja koskettava biisi! Nauti tästä kauniista livematskusta 8)
