Vavisten kuljen eteenpäin. En suinkaan pelkästä jännityksestä,väsymyksestä tai pettyneen mielen johdosta.Syksy on tehnyt tuloaan ja enään ei ole tarvinnut hikoilla aamuisin töissä.
Nuttua on saanut lisätä aamutuimaan töihin lähtiessä vähän normaalia kesävaatetusta enempi. Kyllä se suomalaisenkin hipiä tottuu tälläiseen lämpörintamaan,että on vedettävä fleeceä päälle,vaikka mittari keikkuu vielä +10 asteen tienoilla.
Saa nauraa. Kohta tulee taas pipoa ikävä.
Tämä viikko on mennyt hyvällä vauhdilla eteenpäin muuttoa ja pakkailua suunnitellessa. Pari kertaa tuli Pinjarrassakin piipahdettua kisojen merkeissä; jälleen ilman tuloksia. Kaikkensa antaneena tämä pitkä häviöputki alkaa jo uuvuttaa. Taustalla jo pitkiä päiviä ja paljon työtä.Kisapäiviin liittyy vielä omat hetkensä vielä normaalitöiden lisäksi. Tänäänkin kävelin ja harjailin 4h putkeen samaa hevosta. Tuotakaan kun ei voi itsekseen jättää sinne hönöttämään.
Kaikenlisäksi paikalla oli paljon treenareita,jotka jättivät keikkuvat hevosensa katoksille ja me pomon kanssa (ainoina ihmisinä lähialueella) juostiin pelastamassa itsensä irti kiskovia koneja. Toivo paremmast tulevaisuudesta silti mielessä.
Lauantaina läksi ensimmäinen kuorma kohti Capelia ja vanhan tallin siivous on ihan ok mallilla. Huomenna alkaa viimeinen viikko Ascotissa. Ensi viikon maanantai lieneekin täynnä hulinaa,sillä koko muuttohärdellin on tapahduttava oikeastaan tuon yhden ja ainoan päivän aikana (1.4). Siinä onkin ihmettelemistä meillä,mutta myös hevosilla. Tulevana viikkona aion ainakin saunoa ja nauttia kaupungin antimista. Katsotaan onnistunko itselleni heittämästä haasteesta. Epäilen.
Lauantaiksi olen kaavaillut "pienimuotoista" BBQ partyja läksiäisten kunniaksi.Siinä toivossa tietenkin,että ei tarvitse lähteä puskakisoihin mukaan.
Katsotaan miten käy.
Seuraavan postauksen(jota olen jo vähän aloitellutkin) teen kokonaan englanniksi ja siihen on syynsä.
Kirjoitus tulee esittelemään vähän mun taustaa hevosten kanssa ja tuon etenkin esille niitä "elämäni hevosia",sekä perusteluja kuvineen.
Toivon kaikille oikein hyvää ja reipasta alkavaa viikkoa. Olkaa vahvoja,sekä ottakaa jokainen pienikin hymy vastaan. Elämä ei ole suremista varten.
"Strong in weakness!" on mun lempi slogan ja sillä taas mennään.
Vaikeat ajat opettavat kohti parempaa ja helpompaa tulevaa. Niistä ajoista nautin ja kerron sitten ajallaan.
Love
-Emi-



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti