Minne hävisi päivät? Hyvä kysymys! Kuukauden ja puolikkaan verran vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta,jossa vieläpä kävin läpi ekojen viikkojen tapahtumia uudessa paikassa. Viikot kuluivat ja jälleen olen yksikseen omassa talossa. Teresa ystäväisen visiitti on tällä erää ohitse.
Kävimme viimeisimpien viikkojen aikana viikonloppuvisiitillä Margaret Riverillä ja kierreltiin rannikkoa pitkin koko Southwestin alue Augustaan asti ja vähän ympäri ämpäri! Oli kyllä mukava reissu ja minun ensimmäiset 2 vapaapäivää putkeen tämän 9kk:n aikana. Teki hyvää. Kuvat kertonevat paljon.
Paikka alkaa näyttämään jo hyvältä. Rutiinia on saatu päiviimme ja muutaman kerran ollaan kisoissakin pyörähdetty pärjäämisen toivossa. Voittoa ei ole vielä näkynyt,mutta en kiellä ollenkaan,etteikö alku olisi ollut lupaava.
Hevosia on tullut ja vähän mennytkin.
Radalla käydään kahdesti viikossa ja ratsastus kulkee hyvin. Kokoajan oppii lisää ja turhautumisien kautta rakennutaan. Erilaisia hevosia on tullut kokeiltua ja niitä riittää kyllä ihan laidasta laitaan. Pari vanhempaa pollea on enään jäljellä,joita en ole vielä ratsastanut kertaakaan. En uskonut puoli vuotta sitten kykeneväni liikuttamaan koko kaluston.
Farmia on tosiaan fiksailtu ja minunkin talo on saanut uutta parempaa ilmettä! Teresa saavuttuaan halusi kovasti auttaa ja me toimeliaina,osaavina neiteinä pistettiin keittiö uuteen kuosiin. Puurtava ja vähän karmivakin kokemus,mutta lopputulos on kaiken sen vaivan arvoinen. Kyllä eläminen siistissä ja viihtyisässä ympäristössä on vaan niin paljon mukavampaa :) Kaikenmoisia pikkujuttuja uupuu vielä talosta muutaman isomman asian ohella,mutta hiljaa hyvä tulee. Kaikki tarvittavat perusasiat on kuitenkin mallillaan. Olen tykästynyt tuohon taloon kyllä tosissaan. Tuntuu kotoisalta ja eläimiä vastaan jatkan taistelua edelleen. Ne tuskin kokonaan lähtevät edes pois. Ajatus siitä minkälainen tuo talo oli kun siihen muutin.. Hmmm.. En tiedä miten pystyin ekat kaksi viikkoa edes asumaan siellä..? Puistattaa.
Talvi on kurjaa. Myönnettävähän se on. Onhan sillä pimeydellä ja kynttilöillä oma tunnelmansa,josta nautin,mutta kyllä tämä sateen määrä vähän pistää tympäsemään. Nauttikaa te Suomen kesän nautiskelijat siis oikein olan takaa. Kotimaan kesä on korvaamaton ja ei sitä voi verrata mihinkään. Maailmaa jonkin verran nähneenä voin edelleen todeta sen kauneuden. Olen silti tehnyt päätöksen jäädä tänne joksikin aikaa,jotenka kärvistelen nyt tämän kelin kanssa ja katsellaan sitten taas miten puntari kallistuu,kun Suomeen saapuu pimeä syksy ja täällä vallitsee kevät..? ;)
Tässä kai niitä tärkeimpiä. Synttäritkin omistin toukokuun 12.päivä ja juhlat olivat la 11.5! Vieraita oli mukavasti juhlistamassa 21-vuotiasta minua,mutta paljon jäi uupumaan vielä,etenkin Perth ihmisiä.Juhlat oli ja meni. Oli ihan hauskaa. Kokemus sekin. Haha.
Yritän taas saada säännöllisemmästä bloggailuaikataulusta kiinni,ettei kokonaan unohdu.
Ohessa kuvia vähän pitemmältä aikaväliltä. Elämää Capelin mailla.
Minä jatkan teekupin äärellä kuvien fiksailua. Pian taas ulos hevoshommiin. Sataa. Ei yllätys sinänsä. Ihan mukava sunnuntai kotona. Aamulla käytiin Busseltonissa jälleen markkinoilla. Hauska traditio.
Tän sunnuntain fiilistelybiisinä pidän ehdottomasti Chris Thile - On Ice kipaletta!
En tiedä mistä tuli moinen mieleen,mutta ajatukset harhailivat nopeasti 5 vuotta taaksepäin ja siihen aikaan,kun tuon biisin löysin. Huippua.
Pitäkää huoli itsestänne ja toisista. Cuddle everyone you love.
-Millie-
P.S. Jos olen antanut teille jonkinsortin uutta osoitetta,niin unohtakaa se! Postit ei oikein tule perille asti ilman postilaatikkoa. Ilmoitan PO BOX osoitteen myöhemmin niin tulevat lähetetyt kirjeet minulle asti. Cheers!
