Elelemme viimeistä viikkoa tutussa ympäristössä. Tänään roudaamme ensimmäisen ison kuorman porukalla kohti Capelia. Sunnuntaina ja maanantaina sitten loput.
Eilen torstaina vietimme viimeistä aamua Ascotin radalla. Vähän haikein mielin sai ratsastaa viimeiset hepot. Oma viehätyksensä siinä paikassa ihmisineen kuitenkin on. Olen myös viimeisen aamun kannalta eräästä asiasta hyvin kiitollinen ja voin jollain taholla lähteä hyvillä mielin kohti uutta ympäristöä. Asiat loksahti niin sanotusti ajallaan omille paikoilleen ja ehkä tietyllä tavalla voin tulevaisuudessa nauraa menneille.
Saavutin myös tavoitteeni ja olen ihan tyytyväinen itseeni tällä hetkellä. Ratsastustekniikka ja muutkin taidot ovat kehittyneet roimasti viimeisen 3kk aikana ja on ollut ilo huomata se ero mitä olin Joulun tienoilla ja minkälaista jälkeä teen nykysin näiden hevosten kanssa; niin nuorten hevosten kanssa,kuin vanhempien kilpureiden nopeassakin reenissä. Olen kuullut ihmisiltä hyvää palautetta monesta asiasta. Miljoonaasti on vielä opeteltavaa,mutta näiden opettajien taidoilla ja motivaatiolla opettaa suuntani ei voi olla kuin ylöspäin! Farmilla ja Bunburyn radalla sitten ei kun lisää treeniä ja hevosia kuvioihin!
Alku viikosta sain hetken hengähtää ja ladata akkuja kohti viikon viimeisiä päiviä ja muuttohärdelliä.Sadekelillä oli ihanaa rentoutua ja katsella leffoja.
Kuvissa aikajärjestyksessä viimeisen viikon tunnelmia radalta ja "vapaiden" fiilistelyjä,sekä tietenkin ripaus ruokakuvasia.
Olemme eläneet pienoisen sotkun keskellä koko tämän viikon ja mun huonekin on ollut täynnä jos jonkinmoista kassia ja laatikkoa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetan tämän postauksen ja seuraava lieneekin jo enempi uusia maisemia ja juttuja täynnä.
Muuttopataljoona kuittaa sotkun keskeltä!
-Millie-
